When you wake up in the morning, do not expect to see the evening - live as though today is all that you have. Yesterday has passed with its good and evil, while tomorrow has not yet arrived. Your life´s span is but one day, as if you were born in it and will die at end of it. With this attitude, you will not be caught between an obesession over the past, with all its anxieties, and hopes of the future, with all its uncertainty. Live for today.(kirjasta Don´t be sad)
Ihan totta, että Suomessa elämä tuntuu joskus pelkältä suorittamiselta, vaikken itse siellä niin ikuisuuksia ole asunutkaan. Kaveri kerran sanoi, että harrastuksetkin on jo suorittamista. Ikävää jos pitää siihen mennä. Täällä kyllä voisi yrittää edes suorittamisen aavistuksen aloittamista...
ReplyDeleteOlipas hyvä kirjoitus perjantai päivän aloitukseksi! Kiitos tästä.
ReplyDeleteJa juup, täällä todellakin tuntuu että pakonomaista suorittamista ja itsekin olen kokenut tuon että harrastuksistakin tulee hieman pakkopullaa.
Minä en myöskään sovi tähän suomalaiseen muottiin. Mä haluan elää sitä "kuin viimeistä päivää" rauhallisemmin, nauttien läheisistä, rakkaudesta ja kaikesta kauniista ympärilläni (ja vaikka rakastan sisustamista niin kaikella kauniilla tarkoitan tässä tapauksessa luontoa ja ihmisten hyväsydämmisiä tekoja). Minulla ei tällä hetkellä ole kiinnostusta viilettää tukkaputkella uraohjuksena.
Nauttikaamme tasta elamastamme Valimeren rannoillamme ilman suorittamisen paineita:)
ReplyDelete*Viikonloppuhalitus*
Sirokko, Ansku ja Ebrufin, kiitos kommenteistanne ja pohdinnoistanne.
ReplyDeleteMä en miettinyt suorituspaineita, joten hyvä kun toitte senkin esille.
Suorituspaineita minusta täällä on ainakin koululaisilla! Koulunkäynti on rankempaa. Päivät pitempiä, pitkiä koeviikkoa jo ekalta luokalta, kaikki käy koulun lisäksi lisäopetuksessa yksityisesti jne.
Ajattelin enemmän sitä mitä ihmisille merkitsee elämäntarkoitus ja millaista heidän mielestä hyvä ja onnistunut elämä on. Siinä on eroa täällä verrattuna länsimaiseen elämään. Mutta toki asiaa ei voi yleistää vaan yksilöerojahan on aina.
Minä taidan olla poikkeus täällä Suomessa kun tykkään juuri tuollaisesta kiireettömästä elämästä:) Itse sanon olla vaan olemisesta:)
ReplyDeleteTai onkohan ikäkin jo rauhoittanut:)
Kyllä varmaan monikin suomalainen tykkää kiireettömästä elämästä (minäkin tykkäsin) mutta suomessa elämä ei kuitenkan yleisesti ole niin leppoisaa kuin tälläisessä manana kulttuurissa :D
ReplyDeleteJa minun kokemuksella länsimaissa ei usein puhuta ääneen siitä, että mitäs jos tänään onkin se viimeinen päivä ja olenko valmistautunut sen mahdollisuuteen. Täällä se taas on päivittäin ihmisten huulilla ja mitä tahansa asioitakin sovitaan vaikka huomiselle niin lisätään inshaAllah, eli jos Jumala niin suo tapahtuvan. Ihmiset ei odota, että tulevaisuus olisi itsestäänselvyys vaan elävät enemmän juuri tätä hetkeä. Eli sillä lailla leppoisaa :)
Mukavaa ja rauhallista viikonloppua!
ReplyDeleteTäälläkin puheessa käytetään jatkuvasti "se Deus quiser" eli jos Jumala suo. Sillä periaatteella yleensä mennään ja tehdään. Minustakin täällä on jotenkin kiireettömämpää ja rauhallista kuin Suomessa. Johtuu varmaan myös siitä, että ollaan täällä puskassa - isot kaupungit täälläkin on kuuluja kiireestään ja hektisyydestään. Oon oikein tyytyväinen täällä rauhassa puskien keskellä :)
ReplyDeleteItsellani on elaman motto(i)na tama :
ReplyDeleteDon't take life too seriusly, you will never get out of it alive. ( Elbert Hubbard)
Terveisia sinne ja mukavaa, rauhallista, pienista, kauniista hetkista koostuvaa helminauhaa - viikonloppua toivotellen. :)
seriusly = seriously ;) ( huonosti nukutut viime yot vaativat verojaan... ) :)
ReplyDeleteKiitos Minna :)
ReplyDeleteMamäe, tää on niin pieni maa, ettei täällä edes mitään isoja miljoonakaupunkeja ole. Naapurimaihin verrattuna ihan pikkupaikka. :)
M´man, aivan ei elämästä selviä hengissä. Vaan millaista kenellekkin on se hyvä elämä ja miten sen elää täysillä. Osaako elää tätä päivää vai haikaileeko menneitä tai elää vain huomisessa. :)
Niinpa.
ReplyDeleteMinun on pakko todeta, etta se stressin nakyminen on erilaista taalla kuin mita se olisi (kenties) Suomessa. Suomessa olisi toissa ja sen mukana tulisi omat kiireet, taalla tulee stressi muita asioista.
Just nyt tuli mieleen etta lieko niin etta meilla on tietynkulkuinen elama riippumatta siita missa sitten asuimme.
Ihanaa kun olet loytanyt elamaasi rauhan siella :) Samoin minakin taalla. Voin jopa fyysisesti pahoin Suomen suorituspaineissa. Rakastan kotona oloa, stressitonta, paineetonta elamaa. Elan jokaista paivaa hymy huulilla :) Hyvaa ja rentouttavaa viikonloppua :)
ReplyDeleteYksi suuri syy siihen, miksi nautin toisella kerralla kotiäitiydestä oli juuri se, että sai elää hetkessä. Kun aikataulut olivat vain itseni tekemiä, niin se vapautti kummasti.
ReplyDeleteMä ajaudun liian herkästi mukaan kiireeseen ja moni asia menee suorittamiseksi. Voi kun pääsis siitä irti!
Ihana postaus.
Pikkujutut, musta taas tuntuu, etten ikinä ole kokenut kiirettä tai stressiä täällä. :)
ReplyDeleteHeli, samat sanat :)
Johanna, toki elämäntilanteella on merkitystä asiaan. :)
Aivan ihana "attitude"!
ReplyDeleteM'man motto on minullakin seinällä...
ei siis kannata pienestä nipottaa, vaan nauttia pienistä asioista.
Hyvää vikonalkua kaikille!
♥ maaria
Mä olen kyllä ihan tunnettu siitä, että teen / haalin liikaa tehtäviä itselleni. Työkaveritkin sanovat, että mun päivään mahtuu enemmän tunteja kuin muille. Voisi toisaalta olla avartavaa myös vain olla ja nauttia. En vain tällä hetkellä koe osaavani nauttia olemisesta. Pitänee opetella mammalomalla, kunhan saan gradun ensin alta pois:)
ReplyDeleteKiitos Maaria :)
ReplyDeleteHeli, heti kun saat gradun tehtyä.. :D