..ja erittäin piikikkäitä kaktusviikunoita. Melonisesonki alkaa jo hiipumaan mikä näkyy laadun lisäksi korkeimmissa hinnoissa mutta nesteytys näillä helteillä on tärkeää. Hindit eli kaktusviikunat ovat hyvä apu löysälle vatsalle ja muutenkin herkullisia vaikka tavalliset viikunat ovat enemmän minun makuuni.
Päivisin henkistä ravintoa ja illan tullessa fyysistä. Joka paastopäivä saan erilaisia mielitekoja, joita illaksi on pakko ostaa vaikka masuun ei yleensä keittoa enempää mahdukaan. Tänään tekee mieli piimää, kivennäisvettä ja viinirypäleitä mutta kaupasta tarttui mukaan myös kunnon kaloripommiherkkuja. Illallinen syödään Kälyn herkkupatojen äärellä.
Hyvästelimme suomen ja piipahdimme tukholmassa sekä frankfurtissakin kotimatkalla takaisin afrikkaan missä vastassa oli tuskaisen kuuman kostea ilmanala mihin kestää taas aikansa tottua. Ja pitäisköhän tuon matkalaukkukuorman tavaroiden johonkin kaappiin taas mahtua.. Home sweet home.
Ensi kerralla yritän muistaa mennä sinne myös yksin tai jonkun toisen hurjapään kanssa. Vaikka kivaa siellä oli lastenkin kanssa :) Kuvia en kerennyt juuri ottamaan mutta mieliin jäi mukavat muistot.
En ole käynyt toistamiseen Tallinnassa mutta toivottavasti kestätte katsoa toisenkin kuvasarjan sieltä. Suomiloma jatkuu vielä vaikka arki alkoi kavereilla koulujen myötä. Ihanaa kun olemme saaneet maistaa pikkaisen syksynkin makua ilmassa.
Se alkoi taas. Paras aika vuodesta. Paastokuukausi. Hiljennämme vähän tahtia päivisin ja illaksi keittelemme herkullista chorbaa ja brikejä. Unohtamatta pehmeitä taateleita, joilla pitkä paastopäivä rikotaan. Ramadan Mubarak!
Vaikka asuisin maailman äärissä niin sydämeni sykkii tähän kaupunginosaan stadissa aina. Vanhojen talojen tunnelma ja arkkitehtuuri, ihanat pienet parvekkeet ja viileät sisäpihat, meri, kolisevat sporat ja kaupungin syke ympärillä. Sitä on rakkain kotiseutuni. Arvaatko missä ollaan?
