"Nothing happens when you sit at home. I always make it a point to carry a camera with me at all times... I just shoot at what interests me at that moment." - Elliot Erwitt
Ihan ex-tempore kipaistiin kujilta taas kerran kotimuseoon. Siihen taloon ei kyllä kyllästy kymmenelläkään käynti kerralla. Kurkattiin kaikki jo tutut huoneet läpi ja lopuksi kiivettiin kapeaa portaikkoa pitkin korkeaan torniin maisemia katselemaan. Olen postannut tästä museosta monta kertaa. Viime toukokuussa jopa 9 postauksen verran ja ne on nähtävissä tästä linkistä rullaten alaspäin.
Perjantain vapaapäivän herkku. Eilen illalla kaupassa jokaisen emännän ostoskorissa oli kikhernejauhoja, vaniljavanukasjauhetta ja pähkinärouheseosta. Niistä valmistettiin liharuoan jälkkäriksi asidaa kuten, joka vuosi tänään Profeetta Muhammedin syntymäpäivänä. Meillä ei ole tätä tapaa omaksuttu, joten en tiedä siitä sen enempää kuin, että se on puhtaasti kultturellinen eikä uskonnollinen tapa. Hyvää asida on joka tapauksessa vaikka aika ällömakeaa.
Hillittömät helmihelteet hellivät hipiää! Olin aivan läkähdyksissäni kauppareissullani ja nappasin vain muutamasta talosta kuvan. Alimman kuvan talo on varsin mielenkiintoinen ilmestys valkoisten villojen keskellä. Se on nykytieteen museo missä on paljon kierrätysmateriaali teoksia. Pitääpä joskus käydä kuvaamassa teille sieltä sisältäkin. Yksi kuvaprojekti meni eilen pepulleen surkean nettiyhteytemme takia ja siihen liittyi tarjous mikä oli voimassa vain keskiyöhön. Nyt iso kuppi vahvaa cappuccinoa ja kohti uusia prokkiksia.
Olen asettanut tälle vuodelle paljon enemmän tavoitteita kuin koskaan ennen ja tehnyt töitä niiden eteen kunnianhimoisemmin kuin ikinä. Ilman kavereiden potkuja en kuitenkaan uskoisi itseeni niin paljon. Ajatukset ovat koko ajan muualla ja lähes kävelen päin seiniä mutta tänään irtaudun sen verran, että lähden haukkaamaan raitista lämmintä ilmaa reippaillen asioille ja otanpa kamerankin mukaan, jos eteen tulisi kuvakohteitakin.
Milloin olet viimeksi saanut käsinkirjoitetun kirjeen? Minä sain eilen kovin herttaisen. Tuli postin kautta lapsen itsensä lähettämänä sisältäen kesälomahaaveita ja kalliin ostoslistan. Pikaista vastausta pyytäen.
Kaupassa kummastelin myyntiin tulleita soijatuotteita, luomumuroja ja mysliä kauhistellen niiden korkeita hintoja (pikkuruinen myslipussi 7€). Kotimatkalla pällistelin millaisia uusia omakotitaloja nousee naapurustoon ja kuinka moniin vanhoihin taloihin oli jatkettu lisäkerroksia. Ikuinen rakennustyömaa. Kevään merkkinä pidän kohtaamaani jättimehiläistä sekä lämmintä tuulta.
Järjetön suomiherkkunälkä. Jos nyt pääsisin suomeen menisin ensimmäisenä ruokakauppaan. Leipäosastolta nappaisin montaa eri ruisleipää sekä valkosipulipatonkia, juustotiskiltä edamia, oltermannia ja arlan fetakuutioita, keksihyllystä fasupaloja, maitokaapista vähärasvaisia jogurtteja, rahkoja ja viiliä, ehdottomasti valion sokeritonta mansikkakeittoa, kalatiskiltä kokonaisen kirjolohen, mummon perunamuusia, valkoista teetä, pakastealtaasta mitä vain valmisruokaa sekä pakastepullia, poimusipsejä useaa sorttia sekä dipit päälle, karkkihyllystä ihan mitä tahansa tai kaikki, irtokarkkilaareihin sukeltaisin, lehtihyllyn kumoaisin viimeisenä kärryyn ja tietty xylitol purkkaa muutama säkillinen.
"The moment you take the leap of understanding to realize you are not photographing a subject but are photographing light is when you have control over the medium." - Daryl Benson
En ole ikinä palellut täällä asuessa niin paljon kun viime päivinä. +8 astetta korkealla kosteusprosentilla ja tuulella varustettuna tuntuu luissa asti hyytävänä niin ulkona kuin sisälläkin. Mutta rannalla valokuvaillessa unohdin jopa kylmän hetkeksi keskittyessäni kameralla leikkimiseen. Kotona lämmittelin jäätyneitä näppejä teekupin kyljessä useamman kerran. 
"To me, photography is an art of observation. It's about finding something interesting in an ordinary place... I've found it has little to do with the things you see and everything to do with the way you see them." - Elliott Erwitt
“People ask me how I make pictures, and I don’t know how I make them. I feel them. A lot of my pictures are off-the-cuff, made through my subconscious.” -Antonin Kratochvil
When people look at my pictures I want them to feel the way they do when they want to read a line of a poem twice. - Robert Frank
Rannalla oli taas niin kauniit murretut sävyt. Rakastan sitä kuinka merestä saa joka kerta erisävyisiä kuvia. Tummansinisestä turkoosiin, kirkkaansinisestä vaaleansiniseen ja kaikkea siltä väliltä. Silloin on kauneinta kun meren ja taivaan rajaa ei erota. Ja ehdottomasti pidän tyynestä merestä myrskyisää enemmän. Sää oli täydellinen. Pilvinen mutta lämmin ja tuuleton. Tuotiin kilo hiekkaa kotiinkin farkkujen lahkeiden käänteissä.
Harmitus postauksien piloille menemisestä ei laantunut yöntunneilla uurastaessani niiden parissa. (Toivottavasti kestätte, että niitä hävinneitä kuvia alkaa ilmestymään blogiin takaisin välillä uusien postauksien myötä.) Mutta tänään aurinko paistaa, linnut laulaa, lapsilla on loppuviikko lomaa koulusta ja ovat jo karanneet kavereiden pariin sillä aikaa kun minä hörpin vasta aamuteetä kellon lähennellessä puolta päivää. Ei yhtään pöllömpää.
Kaikista mitä älyttömimmistä uskomuksista tunisiassa saisi vaikka kirjan kirjoitettua. En siis ollenkaan yllättynyt kun rokotuksen jälkeen ohjeistus on kolmen päivän suihkukielto. Tiesinhän entuudestaan miten vaarallista suihkussa käyminen on. Ihan erityisesti talvella saati sairaana ollessa niin miksi ei myös rokotuksen saaneena. Mutta sitä en tiennyt, että jos rokotettu lapsi nyt saa läpivetoa tai liikaa tuulta niin se voi viedä jopa muistinkin mennessään. Tämä oli ehkä the älyttömin uskomus tähän asti ja voittaa jopa sen ettei raskaana saa syödä jätskiä koska sikiö vilustuu. Ihan kaiken pahan alku ja juuri on kuitenkin kylmillä lattioilla kotikengittä käveleminen. Ja nyt se on erityisen tärkeää muistaa kun helmikuu toi pakkaset tullessaan ja aamuisin on ollut vain +6.5 astetta (päivisin +16).
