Leikit sikseen, alkaa kahden viikon koeviikot. Kielioppia, sanelusta kirjoittamista, ulkomuistia, laulua, Koraanin resitaatiota, laskemista.. kolmella eri kielellä. Aamupäivät koulua, iltapäivät harjoitellaan seuraavan päivän kokeisiin. Lopuksi pääsevät ansaitulle talvilomalle kun kouluvuoden kolmesta kaudesta ensimmäinen päättyy välitodistusten saantiin.
Grillin tuoksuiset pyykit pyörimässä, uutta parfyymia kaulasuonissa, lapsilla aikaa keskittyä saamiinsa iid-lahjoihin, aamukahvi kera uusien maku sekä lukunautintojen. Ennen kuin aloitamme koeviikkoihin pänttämisen, opettelemme pelaamaan Disneyn Monopolya. Ja hei, aurinko paistaa tänäänkin +23 voimalla. Kyllä meitä välillä hellitään.
Joko näyttää tutummalta? Joku tykkää ostaa lihan tiskistä tietämättä miten se on elänyt, mitä se on syönyt, miten sitä on kohdeltu tai miten se on teurastettu ja käsitelty sekä kuljetettu sen jälkeen. Me tykätään ostaa liha elävänä tutulta kasvattajalta, jolloin tiedämme mitä se on syönyt ja missä olosuhteissa elänyt. Hankimme ammattiteurastajan, joka tekee työn nopeasti ja siististi eikä eläin joudu kärsimään. Sen jälkeen käsittelemme ja valmistamme lihan itse. Joidenkin mielestä se on kamalaa, meidän mielestä paras tapa. 
Sitten kakuteltiin ja syötiin suomiherkkuja. Oikein onnistunut päivä lähimmäisten parissa. Ja lapsillakin oli hirmu mukavaa eikä kukaan parkunut lampaan perään vaan oli kuulemma todella maukasta lihaa.
Meille sattui tosi hauska ja persoonallinen lammas tänä vuonna. Ollaan naurettu ihan katketakseen sen toilailuille, rapsuteltu korvan takaa, taputeltu, paijattu, pussailtu, leikitty, valokuvailtu 111 otosta edestä ja takaa, ruokittu, taluteltu, juotettu ja lakaistu valtava määrä papanoita pitkin pihaa. Lapset nimesivät sen jonkun kuuluisan jalkapalloilijan mukaan mutta en enää muista mikä se oli. Ei Ronaldino mutta sinne päin. Vekkuli tapaus.
Kierreltiin ystäväperheen mukana useampi lampaanmyyntipaikka.
Minä en niistä ymmärrä mitään. Mutta opin paljon.
Niitä pitää taputella, nostaa syliin kokeillen painoa, tsekkaa hampaat ja koivet.
Pitää myös osata tinkiä hinnasta.
Joku myi vain yhtä tai kahta lammasta. Jollain oli montakymmentä päätä tarjolla. Oli valkoisia, ruskeita, mustia, sekavärisiä, sarvilla, ilman sarvia, hännällisiä, hännättömiä. Jotkut määki kauhean kovaa ja toiset ei ollenkaan. Ainut mitä ymmärsin oli kuka oli suloinen ja kuka ei. Me ostettiin vakkaripaikasta aika suloinen sarvellinen punaruskea yksilö mikä maksoi 110€. Nyt se nukkuu autotallissa mutta päivällä pääsee pihalle. Kuvaan häntä sitten päivän valossa.
En ole ehtinyt käydä kuvailemassa lampaita eikä meille ole vielä omaa ostettu. Mutta ensimmäinen lapsen tekemä ´id kortti kotiutui tänään. Ne ovat joka vuosi niin ihania! 
Onneksi olin eilen ahkera ja sain ikkunatkin taas pestyä. Tänään kehtaa katsella ulos kun aurinko taas monen päivän (!) tauon jälkeen paistaa. Hain aamulenkillä salaattiaineksia ja c-vitaaminipalleroita sekä tuoreen patongin. Kotona sairastava esikoinen kun tilasi aamiaiseksi täytetyn patongin ja klementiinejä. Keitin myös yrttiteetä. Kuulemma tekemisen puutetta eli äiti saa pelailla koko päivän lautapelejä. Laatuaikaa kahdestaan.
Yleensä olen hyvä ottamaan kohtalon vastaan sellaisena kuin tulee. Tällä viikolla minulla oli kuitenkin vaikeuksia sen kanssa. Tiedän, että kaikella on tarkoituksena ja se mikä ei tapa, vahvistaa. Siitä jatketaan eteenpäin koettelemusten jälkeen. Tunnelin päässä on pakko olla valoa.
Oudompi sääilmiö täällä päin, sumua! Merikään ei näy. Kattoterassin sijasta olisin mielelläni kipaissut rantsuun sitä kuvailemaan mutta en ehdi kun pitää lähteä kaunistautumaan kampaajalle. Ajattelin leikkaa jonkin kivan pirtsakan mallin. Viettäkää mukava viikonloppu, meillä on tänään pyhäpäivä sekä karkkipäivä.
Sano se suomeksi meemin nappasin Maarialta.
Uusi viikko on alkanut lämpimästi paistaen. Ikkunat avattu heti aamusta, jotta lämpö vie yön kosteuden talosta. Kotona tuntuu oudon hiljaiselta sairasviikon jälkeen. Pakko käydä happihyppelyllä ja sitten leipomon kautta kotiin siivoamaan. Tulossa illalla vieraita suomesta asti. Vain visiitille mutta jokin paketti kuulemma mukana eikä sitä saa edes vielä avata. Jännää.
Toistaiseksi perun puheeni jäätävästä afrikan säästä. Aamulenkillä sain oikein hien päälle kun reippailin samalla tehden pikkuostoksia apteeksissa, leipomossa ja kirjakaupassa. Kirkas, lämmin päivä eikä tuulen häivää. Juuri sellainen päivä, että haluaisin lähteä rannalle horisonttia tölläilemään. Vaan muu perhe liimautuu tänään telkkarin ääreen koko maan pysähtyessä kello kahdelta seuraamaan tärkeää tunisia-mosambik futismatsia minkä voittamalla olemme mukana mm-kisoissa. Oikeasti ei voisi vähempää kiinnostaa mutta kannustan toki kotimaatani. Matsin jälkeen ei ole asiaa ulos. Menipä matsi miten vain, on riehat kaduilla taatut. Taidan siis kavuta vain kattoterassille nauttimaan aurinkoisesta päivästä.
En olisi uskonut, että sairasloma viikko voisi olla näin mukava kuin on ollut. En ole saanut aikaiseksi mitään mitä suunnittelin mutta paljon kaikkea muuta kivaa. Sotkuiset vaatelipastot ja likaiset ikkunat kyllä odottavat normiarkiviikkoakin. Lapsi olisi saanut tänään palata kouluun mutta lintsaamme ja aloitamme arjen vasta ensi viikolla. Rakennamme palapelit uudestaan, palaamme lukemaan kirjaa vielä pitemmälle, katsomme vielä jonkun leffan ja kokkaamme juuri sitä mitä lapsi on viikon haaveillut eli salaattia ja tuoretta sämpylää. Yätskikiintiö täyttyi jo monta päivää sitten. Hiphei se on viikonloppu. Viettäkää mukavia hetkiä perheen parissa!
Unohtakaa ajatus, että Afrikassa olisi aina lämmintä. Tänne jäätyy vaikka aurinko paistaa täysin pilvettömältä sinitaivaalta. Voisin hyvin asua ilmastossa missä kesävaatteilla pärjäisi läpi vuoden. Me siirryttiin toppatakkeihin tällä viikolla kun mittari aamulla näytti +15 ja silti paleli. Älkääkä yhtään naurako, oikeasti on kylmä. Pihi ei silti vielä napsauta lämmitystä kotona päälle vaan lisää vaatteita ja neuloo lämikkeeksi rannekkeita tuoksukynntilöiden valossa torkkupeiton alla. Paras olisi varmaan kuumassa kylvyssä.
Rakastan kiireettömiä kotipäiviä. Kun herätyskelloa ei tarvitse laittaa soimaan. Kun on aikaa pelata Mastermindia, Afrikan tähteä, Tatua ja Patua. Kun on aikaa antaa lapsen laittaa ruokaa. Ja aikaa käpertyä sohvalle torkkupeittoihin katsomaan Mr Beanin katastrofaalista leffaa kahdenkymmenennenviiden kerran. Täydellistä.
