Pari asiaa pyörii mielessäni ja olen kulkenut viime päivät ihan omissa ajatuksissani. Ei mitään vakavaa vaan itseasiassa ihan hyvääkin mutta elämän suuruista ja siksi aivonystyröitä työstävää juuri nyt. Päätin tehdä päivän kävelylenkin heti aamusta koska vaikuttaisi tulevan tosi lämmin päivä.Olin ihan omissa maailmoissani isojen aurinkolasien takana, kun löysin itseni näin kauniin talon eteen. Tajusin sentäs salavihkaa kuvata ihanaa ikkunaa, kun minut yllätettiinkin. Sain kutsun kurkkaamaan myös sisäpihalle sekä uusinta kyläilypyynnön anytime. Lähtiessä minun vaadittiin virvoittaa itseäni juomalla ruukusta talon oman kaivon vettä. Sen lisäksi, että se oli hyvää vettä tuli eleestä niin hyvälle tuulellekkin ja edes hetkeksi pääsin ulos pääkopassa käyvästä raksuttamisesta. Ihania ihmisiä.
Ihania ihmisia kohtasit! Tuollaisista kohtaamisista tuntemattomien kanssa tulee niin hyvalle tuulelle.
ReplyDeleteToivottavasti kavelylenkki noissa ihanissa maisemissa selvitti ajatuksia.
Mukavaa Maanantaita ja voihan hyvin!
Tosiaan ihania ihmisiä! Tuollaista ei kyllä Suomessa tapahtuisi. Täällä tultaisiin vaatimaan kuvien poistoa ja huudettaisiin yksityisyydestä jne.
ReplyDeleteMä tykkään myös kauheasti tuosta sinivalkoisuudesta taloissa. Lienenkö sanonut sen ennenkin... Sanoinpa silti uudestaan.
Vau miten ystavallisia ihmisia, todellakin! ..ehka ne naki, etta aivonystyrasi oli ylikierroksilla ja paatti tarjota breikkia :)
ReplyDeleteToivottavasti "raksutus" on jo ohi, vaikka joskus on ihan hyvakin vahan raksutella :) (isani kutsui ajatuksissa oloa aina raksutteluksi...:))
Todella ihastuttavia ihmisiä!
ReplyDeleteMiten ihana aamulenkki ja ystävällisiä ihmisiä! Hyvää alkanutta viikkoa!
ReplyDeleteTosi hienoa! Tässä Luxorin ytimessä on itse asiassa melko surullista asua. Tänään juuri taas tätä mietin. Ei voi luottaa, että kaikkien ihmisten ystävällisyys on aitoa. Kaikesta halutaan hyötyä kun oletetaan, että jokaisella ulkomaalaisella on kotonaan sellainen rahapuu, joka kasvaa rahaa.
ReplyDeleteOn todella inhottavaa epäillä jokaista ihmistä ja hänen tarkoitusperiään. Se on pitkän päälle ahdistavaa. Luxorin ulkopuolella kyllä kohtaa aitoa ystävällisyyttä. Olisi kiva hyväksyä teekutsu, mutta pelkään että suututaan kun ei makseta "tippiä" tarjotusta teehetkestä.
Myös kuvaaminen on täällä melko hankalaa, sillä jos kuvaan jotain mielenkiintoista niin heti on joku kysymässä tippiä kuvaa vastaan.
Kai turismi on jollain tapaa pilannut tämän paikan :(((
Tosi kaunis talo ja miten ihanasti tuollainen ele vierailta ihmisiltä valaisee koko päivän!
ReplyDeleteIhana ele!
ReplyDeleteSaara, mukavaa viikkoa sullekkin!!
ReplyDeleteHeli, niinpä. Mä en myöskään kyllästy sinivalkoisiin taloihin vaikka sininen ei ole ollenkaan muuten mun lempivärejä.
MaaMaa, raskuttaa edelleen niin, että meinaan välillä seiniä päin kävellä :D
Jarna, niin olikin. Menin vain vähän hämilleni kun olin ajatuksissani ja sitten vielä tilanne tapahtui niin nopeasti, etten varmaan osannut osoittaa kiitostani kunnolla :D
Mamäe, mukavaa uutta viikkoa sinnekkin päin maailmaa :D
Johki, kuulostaa kurjalta. Kyllä täälläkin jossain pienemmässä mittakaavassa tuollaista varmaan on mutta ei nyt ihan noin. :)
Yaelian, alempi kuva on muuten sieltä sisäpihalta eli oli perinteinen arabitalo missä huoneet olivat sisäpihan ympärillä.
Heli, mähän en juo hanavettä täällä ollenkaan vaikka se ei mitään myrkkyä olekaan mutta kuitenkin. Olin tosi varauksellinen ensin ottamaan vettä, kun ajattelin, että ketkä kaikki samasta ruukusta ovat jo juoneet ja vielä seisonutta vesijohtovettä.. vaan se sitten olikin kaivovettä ja ruukku oli ihan täynnä. Ei pitäisi epäillä mutta täällä kaikki juo kenen kanssa vain samoista vesipulloista mikä on ärsyttävää.
Mina jain uteliaaksi etta mita raksuttaa paassa? :)
ReplyDeleteTäällä myös yksi, joka ei erityisemmin pidä sinisestä, mutta rakastaa näitä sini-valkoisia kuvia!
ReplyDeleteJa uteliaisuus heräsi myös. :D
Kävin kurkkimassa kauniita kuviasi.
ReplyDeleteToivottavasti saat ajatukset oikeaan järjestykseen.
Mukavaa viikkoa :)
uskomatonta ystävällisyyttä! En usko että meillä tapahtuisi, täällä on vähän Johkin kuvaama meininki nykyään, ainakin kaupungissa.Varmasti ajettaisiin nopsaan pois ja pidettäisiin tirkistelijänä tai vakojana tai muuna pahan ilman lintuna :) Tietty poikkeuksiakin on.
ReplyDeleteSaharassakin joutuu tipittään kaikki kamelikuvansa, muistavat kyllä aina pyytää maksun...
Mutta nuo saviruukut on aivan ihania tuolla ikkunalla...
Sansku ja Johanna, arvasin, että joku ainakin kysyy. Mutta en kerro koska on liian yksityistä avoimeen blogiin. Sorry :)
ReplyDeleteMarjut, kiitos. Pikkuhiljaa ajatukset jäsentyvät :)
Sirokko, oikeastiko ei sielläkään. Onpa surullista. Kyllä täälläkin varmasti sellaista on mutta mua ei koskaan pidetä varsinaisesti turistina eli vaikuttaisiko se asiaan. :)
Kaunis talo. Muakin niin mietityttää, että mitä sä pyörittelet päässäsi, mutta koitan kestää ja työntää uteliaisuuttani taka-alalle :)
ReplyDeleteHahaha, koeta kestää. Ei olisi pitänyt mainita niin en kiusaisi. Mutta sen verran on ajatukset vielä sekaisin, että en aamulla vain unohtanut kameraa kotiin vaan myös puhelimen. Kun sen huomasin tarkistin tuliko edes avaimet mukaan vaikka en voisi lähteä ulkoportista ulos ilman avaimia. Eli nuppi sekaisin :D
ReplyDeleteLuxor on toki sen verran iso kaupunki, että toki kaikki eivät tunne eli varmasti turistiksi luulevat mutta toisaalta tämä on pieni paikka - useat tietävät kyllä että asun täällä ja supinaa joskus kuulee selän takana kadulla ("tuo asuu täällä"). Näillä ihmisillä on SUPERHYVÄ muisti.
ReplyDeleteSe on vaan sitkeästi päähän pinttynyt ajatus, että ulkomaalaisella on rahaa. Naisellakin vaikka hän istuisi kotona kaiket pitkät, tekemättä töitä. Eivät tietenkään kaikki ajattele näin!