Päivästä ei tullutkaan yhtään pöllömpi. Käytiin lämmittelemässä rannalla. Juostiin aaltoja pakoon ja juotiin pillimehua. Käsissä uusi lukututtavuus Maisons&Jasmins ja kotona odotti Facebookissa kaveripyyntö kauan kadonneelta lapsuuden ystävältä. Sit söin vähän salaa suklaata rantsukaverin nukahtaessa päikkäreille.
No minäkin myönnän luvan, että tuolla lämpötilalla palella Afrikassakin!
ReplyDeleteHei, sateisia terveisia taalta Lontoosta! :) Lisasin sinut blogrolliini tanaan, toivottavasti se sopii! Hyvaa loppuviikkoa toivotellen! :)
ReplyDeleteEi nayta hassummalta meri viileallakaan ilmalla!
ReplyDeleteEi yhtaan hullumpaa teilla tanaan.Merikin niin akuniin sininen.
ReplyDeletemeilla paistoi paivalla aurinko,mutta nyt sataa .
Kauniilta näyttää meri tänään.En olekaan vähän aikaan käynyt meren lähellä..Kiva kun voi löytää lapsuuden ystäviä naamakirjan avulla:-)
ReplyDeleteVoi miten ihana kuva merestä tuo ensimmäinen! Tuonne horisonttiin voisi varmaan tuijotella tuntikausia...
ReplyDeleteJoo, olen ikäni asunut lähellä merta, enkä pystyisi olemaan pitkiä aikoja erossa. Vaikkei sitä näe, niin riittää että se on siellä, tuntea ne tuoksut nenässään :)
Pikkusisko, tänä aamuna kylmää lisää yön sateet, pilvisyys, ilmankosteus..yyyyyh. Mutta pari tälläistä pimeää päivää kestää, eipähän näy pölyt :D
ReplyDeleteSusanna, saa linkittää :)) Mukavaa ja kuvarikasta viikonloppua Lontooseen :D
Mamäe, meri oli niin kaunis kuten aina. Ja tällä kertaa ei enää ollut hulluja turistejakaan väkisin aurinkoa ottamassa :D
Sateenkaari, meillä on satanut yöllä. Lätäköitä pihassa. Ihan pilvistä ja harmaata :) Onneksi kävin rannalla eilen.
Yaelian, olin koko päivän niin iloinen kaverilöydöstä :)) Niin paljon yhteisiä muistoja ja sitten vielä elämä on heittänyt meitä samaan suuntaan vuosien jälkeenkin.
Päivi, sama juttu!! Olen asunut aina meren äärellä enkä voisi asua sisämaassa. Juuri se olemassaolokin riittää vaikka ei usein pääsisi ihan vierelle. Sen vain tuntee :) En ikinä kyllästy meidän rantaan, eilenkin mietin miten onnellinen sitä on, että saa vaikka päivittäin tuolla istuskella. :)
Tuohon ensimmäiseen kuvaan suorastaan upposin! Jostain syystä en ole ajatellutkaan, että voisinkin löytää yhden vanhan ystävän Facebookin kautta (hänen uusi sukunimensä & osoitteensa olivat osoitekalenterissa joka varastettiin käsilaukun mukana vuosia sitten). Kiitos vinkistä!
ReplyDeleteHeljä
Haikeudella katson. Jos voisin, istusin varmaan 3 tuntia päivässä rannalla kuunnellen meren kohinaa :)
ReplyDeleteAina yhtä innostavaa nähdä kuvia missä on lapsi, janoan niitä -kiitos <3
RouvaHoo, olen ihan keltanokka facebookissa ja olin ehtinyt etsiä tätä ystävää mutta juurikin nimenvaihdon takia en löytänyt. Vaihdoin itseni sinne tyttönimellä niin johan alkoi kaverit löytämään minua :D
ReplyDeleteAnana, kiitos :)) Lapsiahan mä kuvaan kaikista eniten ja se on se missä olen kuvaajana parhaimmillani. Mutta sori vaan, kun ne kuvat päätyy lasten omaan blogiin suljettujen ovien taakse :D
Oh, such a perfect day! :)
ReplyDeleteMikä olisikaan ihanampaa kuin lueskella sisustuslehteä sinisen meren äärellä :)
ReplyDelete