Hillitön hulina kaupungilla. Markkinameininki ja sellainen ryysis ettei voinut pysähtyä edes valokuvaamaan jottei jäänyt ihmisvirran alle. Sain ostettua loput lahjat lapsille sekä pikkuleipät. Helteestä janoisena ostin illaksi valmiiksi Florida limua mikä maistuu ihan suomen jaffalle sekä "merenkoira" nimistä lähes ruodotonta kalaa illalliseksi. Löysin myös hauskan ranskalaisen teinivuosikalenterin missä selvästi seikkailee maikkarin pöllö. Se on lahja itselleni.
1. Alkuun pääsy on minulle usein hankalaa. Lopettaminen vielä vaikeampaa.
2. Rakastan varhaisia aamuja mutta en koskaan jaksa herätä niin aikaisin.
3. Olen esteetikko ja rakastan myös tuoksuja.
4. En seuraa politiikkaa. Enkä ole koskaan äänestänyt suomessa.
5. Kuulun vähemmistöön asuinpa missä maassa tahansa.
6. Mielestäni oliiviöljyä tulee lisätä kaikkiin ruokiin.
7. Nautin vasta mopatuista lattioista ja siksi siivoan päivittäin.8. Minulle ei tule enää pisamia auringosta.
9. Pyrin täydellisyyteen hyvin vähällä vaivalla.
10. En osaa teeskennellä.
11. Olen postannut kerran 100 faktaa minusta. ks. kohta 1.
Haastemies kävi kahdesti. Pikkusisko ja Lissu pyysivät 10 totuutta minusta. Kiitos haasteesta.
Ilmapalloja, lahjapaperia, kakku ja limpparia. Siinäpä oikeastaan lahjojen lisäksi tämän viikon hankintalista. Lahjat olen katsonut valmiiksi, pitää vain hakea. Kesäjuhliin ostetut vaatteet kehtaa käyttää toisenkin kerran, pikkuleivät ostan valmiina, juhlamenu ei ole minun harteilla tänä vuonna ja suominamipaketti tuli perille eilen. Kuvittelen siis ainakin, että otan viimeisen paastoviikon ihan relasti paastoamiseen keskittyen ja hoidan siinä sivussa pikaisesti hankinnat paastonpäättymisjuhlia varten.
Odottavan aika on pitkä. Odotellaan paastonpäättymisjuhlaa, koulun alkamista, sukulaisten lomalle saapumista, naapurin kaveria hakemaan ulos, ruoan valmistumista ja tänään ennen kaikkea illalla saapuvan suomiherkkupaketin saapumista. Lasketaan päiviä, öitä, tunteja, pidetään itsemme kiireisenä niin aika menee nopeammin ja hätkähdetään jokaista summerinsoittajaa, että joko?
Tulisi jo se jälkkäri.
Viime yö oli rauhallinen. Ainut yö viikkoon, jolloin ei ukostanut. Ei ollut kuuma eikä kylmä. Kulkukoiratkaan eivät haukkuneet. Se saattoi olla juuri se yö, jolloin uskotaan Koraanin lähetetyn maailmaan. Lähes kaikissa perheissä yö valvottiin rukoilujen merkeissä ja moskeijat olivat auki läpi yön.
Olen neulonut viimeksi peruskoulussa. Onhan se vähän kuin pyörällä ajaminen mitä ei unohda mutta mitä voi odottaa, kun otin kässän valinnaiseksi vain ettei ollut läksyjä ja kokeisiin lukemista. 
Ensin piti vetrestellä muistia. Osaan oikeaa, nurjaa, sileää, joustinta.. Päättelyn ehkä muistan. Kaventaminen on hämäränä mielessä. Mutta peukku, kantapää saati palmikko ei kyllä onnistu. 
Kun lapsi sitten tilasi peukalokiilaiset ranteenlämmittimet, jäimme tähän. Ei tuu, kun ei osaa. Onneksi netti on täynnä ohjeita kun vaan ymmärtäisi niitä. Ehkä kehityn niin, että muutan tämän neuleblogiksi. Ne on niin suosittujakin. "Sukkapuikot Saharassa".
Sää aamulla oli tämä. Ukkosta ja kaatosadetta. Pelästyin jo, että nettikin on poikki kun pari ukkoa keikkui näissä tolpissa heti aamusta mutta ainakin toistaiseksi pellittää normaalisti.
Vilkkain turistikausi on hiljentynyt. Ilmapiiri on kovin erilainen kuin vielä kuukausi sitten. Rannalta löytää helposti oman rauhallisen paikan ja keskusta ei enää täyty valtavista ruuhkista.
Itseasiassa kaupunki on päivällä lähes aavemaisen hiljainen. Paaston takia kahvilat ja ruokapaikat ovat suljettuja päivisin. Vain hotellien yhteydessä on ruokailumahdollisuuksia. Ihmisiä ei näy päivällä juuri missään.
Jos kiinnostuit horisonttiin tuijottelusta meren äärellä niin äkkiä simmarit laukkuun. Tänään tänne pääse 75 eurolla viikoksi. Pidän paria rantatuolia vapaana varmuuden vuoksi juuri sinulle. 