Se alkoi taas. Paras aika vuodesta. Paastokuukausi. Hiljennämme vähän tahtia päivisin ja illaksi keittelemme herkullista chorbaa ja brikejä. Unohtamatta pehmeitä taateleita, joilla pitkä paastopäivä rikotaan. Ramadan Mubarak!
Vaikka asuisin maailman äärissä niin sydämeni sykkii tähän kaupunginosaan stadissa aina. Vanhojen talojen tunnelma ja arkkitehtuuri, ihanat pienet parvekkeet ja viileät sisäpihat, meri, kolisevat sporat ja kaupungin syke ympärillä. Sitä on rakkain kotiseutuni. Arvaatko missä ollaan?
Metsän tuoksu ja meren läheisyys. Lasten riemu ja puujaloilla käveleminen. Historiaa, oravia ja piknik ystävien kanssa. Sitä kaikkea oli ihana päivä Seurasaaressa.
Koti-ikävä ei ole vielä ehtinyt iskemään. Päinvastoin tuntuu, että loma jää kohta kesken. Tankataan tunnelmia, tuoksuja ja makuja sekä treffaillaan kamuja. Loman parhaita päiviä ovat olleet sellaiset tavalliset päivät kun ollaan haettu torilta tuoreita kotimaisia vihanneksia ja marjoja, tehty elämysretki Prismaan missä leipäosasto on isompi kun koko kotimarket tunisiassa ja ostettu leffailtaan irtokarkit sekä Makuunista elokuvat vuokralle.