PUKUVUOKRAAMOSSA
Ajeltiin tänään naapurikaupunkiin pukuvuokraamoon koska hinnat meidän kaupungissa olivat nousseet ihan pilviin näin perinnevaatejuhlan alla. Siinä missä yhden asun vuorokausivuokra normaalisti olisi 5 dinaaria pyydettiin siitä 50 dinaaria.

Löysimmekkin oikein monipuolisen vuokraamoon, jolla on 17 vuoden kokemus alalta ja omistaja kovin asiansa tunteva energiapakkaus että halvemmat hinnat.

Lapset saivat valita aikalailla oman mieltymysten mukaan vaikka aikuiset välillä olisivat valinneet muuta. Pääasia, että itse viihtyvät asut päällä.

Kun sovitusten ja mallailujen jälkeen oli päästy päätökseen asuista oli aika puhua hinnoista.

Käytiin kovaäänistakin tinkaamista hinnasta. Kauhisteltiin vuorotellen asiakkaana liian korkeaa hintaa ja myyjänä liian alhaista hintaa lähes henkeä haukkoen, kunnes lopulta päästiin molempia osapuolia tyydyttävään hintaan.

Paikka oli lisäksi kaiken kattava hääpalvelustudio että kampaamo.

Lopuksi seikkailtiin vielä oman kaupungin vanhan kaupungin kujilla ostamassa muuta rekvisiittaa kuten kenkiä ja hattuja. Yhtä viime vuotista asua vain tuunaamme ja sitä varten kipaisen huomenna ompelijalla mutta muuten taidettiin päästä helpommalla kuin odotin.

Ollaan niiiiin pitkään sairastettu, että oli kerrassaan järjen räjäyttävää olla ihmisten ilmoilla. Aistin tunnelmaa joka solulla nauttien. Ihmiset, äänet, hajut, kulttuuri, uskonto, kielet ja ihanan lämmin ilma... Lähes leijuin siitä kaikesta!

ON LUVATTU LÄMPENEVÄÄ

..tästä päivästä eteenpäin.

PUKUJUHLAA

Juuri kun olin alkanut viime kädessä stressaamaan koko perheen pukeutumista ystävien häihin tuli koulusta myös kutsu ensi viikolla kolmena päivänä vietettävään vuotuiseen maanlaajuiseen perinnepukujuhlaan. Sitä varten pitää lapsille ostaa, teettää tai vuokraa jotkut perinneasut sekä koruja sun muuta rekvisiittaa mikä vaatii mahdollisesti useamman kerran juoksua pähkäilyjä ja sovituksia ennen keskiviikkoa. Nopeat syövät hitaat eli toimia pitäisi as soon as possible.

Eniten innoissani olen siitä, että vanhemmat on kutsuttu juhlaan kahtena päivänä eli minä ja Canon olemme jo lataamassa akkuja!

mielelläni..

..lähtisin rannalle aamukävelylle,

ottaisin mukaan kameran ja eväät

..ja postaisin parhaat palat blogissa.

Sen sijaan otan termarin ja mozzarella-tomaatti-kurkku-oliiviöljy täytteisen sämpylän ja kapuan kattoterassille aistimaan kaupungin keväistä tuoksua ja tunnelmaa.

Nimittäin Tohtori kävi taas ja käski rouvan olla vielä hötkyilemättä taudin kanssa. Pää on kuin lasia mikä tuntuu hajoavan sirpaleiksi joka yskäisystä tai niistämisestä. Pukkasi siis poskionteloihin kaiken huipuksi. Uudet erittäin vahvat tropit käyttöön.

PYYKKIPÄIVÄ

Petivaatteet, pyyheliinat, tummat, kirjavat ja valkopyykki. Tänään laulaa kone. Sillä aikaa edellinen satsi kuivaa pihalla nopeammin kuin kuivaisi kuivurissa, sähköä säästäen.

Mutta sitä ennen käyn pitkällä aamulenkillä. Ihanaa kun aamuisin on jo ollut kiva ulkoilusää. Se ennustaa sitä, että kohta ei päivällä enää voikaan mennä ulos liian kovan kuumuuden takia eli nyt pitää ottaa kaikki ilo irti ulkoilemalla paljon ja pitkään.

LÄMPÖÄ JA ENERGIAA
Mikä mahtava lämmittävä maaliskuun aurinko meitä tänään helli! Kevättakitkin olivat aivan liikaa päivällä. Käytiin ostamassa isot pussilliset kurkkua, tomaattia, kirsikkatomaattia, kevätsipulia, porkkanoita, appelsiineja, vihreitä omenoita, kukkakaalia, salaattia, persiljaa, sitruunoita, kiwejä.. sekä kaksi isoa perhepussillista vastapaistettuja sämpylöitä ja kaksi rapeaa patonkia.

Jääkaapin ovi narahtaa tuon tuosta, kun pienet kädet hakevat lisää kirsikkatomaatteja. Ne ovat kuin karkkeja! Leuat ovat loksuneet myös useamman pienen makean vihreän omenan verran. Vitaminoidaan itsemme kuntoon!!

ON SE KUMMA..

..kun reippaita koululaisia aina kouluaamuina kello seitsemältä väsyttää ja palelee ihan hirveästi eikä aamupala koskaan maistu. Mutta viikonloppuna puoli seitsemältä ollaan pirteitä kuin peipposet ja nälkäisiä kuin leijonat.

..kun äiti imuroi osaa lapsi itsenäisesti ottaa tarvittaessa juotavaa tai syötävää, käydä vessassa sekä löytää huoneestaan kaiken haluamansa. Mutta jos äiti lepää sohvalla iskee lapsiin armoton avuttomuus ja tietämättömyys eikä mitään löydetä tai mihinkään yletytä.