Kukonlaulun aikaan aamulla, lämmin hiekka varpainen välissä, varjo pään päällä, kamera kaulassa ja katse haukkana samaan aikaan meressä räpiköivän jälkikasvun perässä. Uitiin tänä kesänä enemmän kuin koskaan ennen. On ollut tosi pitkä ja kuuma kesä ja vaikka ilmojen puolesta se jatkuukin vielä, koulujen lähestyessä kesä tavallaan kuitenkin loppuu. Vieläköhän ehdittäisiin uimakeikka tekemään vai jääkö reissut arjen alle ja muistoihin joihin palataan monta kertaa ilmojen kylmentymisen jälkeen.
Viime yönä pelättiin sisaruspedissä rajua ukkosta mikä rytisteli välillä niin, että talo tuntui romahtavan. Aamulla ihmeteltiin puutarhan tuhoja ja alistuneena nuokkuvia kukkasia. Olisin toivonut sateen jatkuvan päivälläkin, jotta olisin voinut leikkiä syksyä mutta aamuauringossa loikimme varvastossuissa yli öisten vesilammikkojen kohti harrastuksia. Oli kamalan kylmä, +26 eli perun vähän suomisyksy haaveitani. Haluan kaiken sen kauneuden, värit, tuoksut, sateenkin mutta reippasti yli parinkympin lämpöasteilla.
Ramadanin viimeiset kymmenen päivää jäljellä. Näiden päivien joukossa on yö mikä on parempi kuin tuhat kuukautta. Se on yö, jolloin Koraani lähetettiin alas maailmaan. Sanotaan, että "joka pysyy hereillä tänä yönä uskosta ja toivoen saavuttavansa palkkiota, kaikki hänen aikaisemmat syntinsä tullaan antamaan anteeksi". Jotkut eristäytyvät jopa moskeijaan koko kymmeneksi vuorokaudeksi etsimään tätä voiman yötä.
Me piirreltiin tänään moskeijoita ja illalla kokattiin yhdessä isommalla porukalla mm. kalacouscousia ja kalkkunamarkhaa sekä omelettejä.
ramadan keksejä
Ramadanin loppuaikana kaduilla näkee naisia kävelemässä uunipellit pään päällä kiikuttamassa pikkuleipiä lähileipomon isoon uuniin paistumaan. Kuhinaa löytyy myös suosituimmissa leipomoissa joista tilataan valmiina makeita herkkuja paaston päättymisjuhlaa varten. Mutta ekan kerran huomasin, että keksitehtaatkin ovat mukana fiiliksessä erityisillä Ramadan ajan kekseillä. Pikkuleipiä tarjoillaan kotiin tuleville vieraille juhlapäivänä sekä viedään viemisinä naapureille. Mulla on leipomoreissut vielä tekemättä. Ostan valmiina ja lisäksi teemme jotain omassa uunissa lasten kanssa.
Yleensä en postaile varsinaisia lapsijuttuja tässä blogissa mutta en ole tänään ehtinyt muuta kuin seistä keittön tuolilla kuvailemassa värikollaaseja, joten pikkunäyte niistä. Inspiksen saimme Elohiireltä. Kysykää mitä väriä emme tehneet. Lapset olisivat jaksaneet vielä vaikka kaksivärisiäkin kollaaseja raidoituksilla ja shakkiruuduilla sun muilla. Mielikuvitus lensi korkealla.
Voi miten noloa. Vastasin eilen myöntävästi kyläilykutsuun ilta-aterian merkeissä enkä tänään muistanut koko asiaa ollenkaan. Kymmenen minuuttia ennen auringonlaskua ja syömään alkamista soi puhelin "missä te olette?". Miten mä voin unohtaa tuollaisen. Mitä siinä selittämään. Lahopää mikä lahopää. Kymmenen minuuttia puhelinsoiton jälkeen soi ovisummeri ja saimme ruokalähetyksen kotiin "ei me oltais kaikkia jaksettu yksin syödä". Olin vielä nolompana, miten hyväsydämistä. Chorbaa, brikejä, shaksukaa, paistettua kalaa ja itse tehtyjä ranskalaisia perunoita. Miten voinkaan asian hyvittää.
Ollaan oltu aika erakoita koko paastokuukausi mutta tänään piti asioida vesilaitoksella ja samalla suunnalla lempparikirjakaupassa. Lapset sai piirustustarvikkeita ja äiti sisustuslehtiä. 
Vakkarit mitkä ostan aina. Joskus mukaan tarttuu myös Marie Claire Maisons ja Maison&Decors.
Kummassakaan lehdessä ei lopulta mitään tosi valloittavaa ollut mutta ylläolevaan lastenhuoneeseen tykästyin. Köröteltiin kamalassa ruuhkassa keskipäivän helteellä kotiin missä postilaatikossa odotti jättisähkölasku. Sen siitä saa pitkästä kesästä ilmastoidussa tilassa. Illaksi en tietääkseni ole lupautunut menemään mihinkään eli oikaisen sohvalle selailemaan lehtiä tarkemmin.
