Kauppahallin kalatarjonta on runsasta ja monipuolista. Kauppiaat huutavat hintoja kilpaa ja jokainen haluaa juuri sinut asiakkaakseen. Pyydettäessä kalamestarit perkavat ja pilkkovat fisut paistovalmiiksi. Ihan niin tarkkoja me ei olla, että kaiken kalan pitäisi kylmässä olla.. mutta tuoreita ne ovat ja kauppa käy vilkkaana eli eivät ne kauaa pöydillä makoile. Ekan kuvan vanha herra kuuluu kalustoon ja seisoi tiskinsä takana jo toistakymmentä vuotta sitten kun ekan kerran maahan saavuin.
Haluaisin tietää millainen on tunisia minun silmin? Minun kameran kautta. Onko teillä ollut jokin kuvitelma tunisiasta ennestään ja onko se muuttunut blogini myötä? Millaisen tunisian teille esitän?
Lähetin lapset kouluun ja tuuletan talon yön kosteudesta. Keitän toisen pannullisen minttuteetä ja syön liikaa taateleita koska olen koukussa niihin. Selaan nettimaailmaan tapahtumat ja mietin mitä minun pitäisi saada tänään aikaiseksi. Kaikki sujuu tahmeasti. Turhauduin eilen valokuvakirjan teko ohjelman vaikeuteen, läppärin virtajohto paloi kiinni koneeseen ja katsoin aivan liian yöllä the shotin jaksoja. Tänään pitää saada leikkiä kameran kanssa, asia mikä antaa virtaa aina ja takuu varmasti.
Parasta tänään. Herätyskelloa ei tarvinnut laittaa soimaan. Aurinko paistoi monen päivän tauon jälkeen. Sain siivottua vaatekaapit ja paljon muutakin. Kälyn eilistä kanapataa riitti tällekin päivälle. Lapset piirsivät äidille kivoja teoksia. Sain viriteltyä silmukoita puikoille, kun tanssijani kysyi, että "voisitko lankaa mulle jalan lämmittimet?". Säärystimiä siis pukkaa samalla kun katsomme viikonlopun suomisarjoja tv-kaistalta.
