Ruokakaapien täydennystä, huonekalukaupoilla kiertelyä, puusepälle tilauksen sisään laittamista, valmisruokaa kiireessä, jalkapallomatsin seuraamista stadikalla, pihan siivousta ja kotona löhöilyä. Niistä on meidän viikonloppu tehty. Ainiin, ja tietty sunnuntaina markkinoille.
Ihanaa kun alkaa viikonloppu. Ensimmäisten kesäloman jälkeisten arkipäivien jälkeen on takki ihan tyhjä. Ei se työmäärä vaan henkinen puoli. Koulujen aloitus maassa missä organisaatiokyky ja looginen ajattelu eivät ole ihmisten vahvimpia ominaisuuksia, saa suomalaisen äidin pään hajoamispisteeseen. Mutta kyllä tästä taas alkusähläilyjen jälkeen selvitään.
Ensimmäiset arkipäivät menivät silleen, että lapset kouluun, leipomosta uunituoretta aamupalaa matkaan ja vespalla rannan kautta kotiin ihmettelemään tyhjää taloa. Kolmantena päivänä tuli tylsyys. Nyt pitää äkkiä saada syyssuunnitelmat kalenteriin. Säpinää sekä rytmiä myös omiin päiviin.
Olen opetellut paikalliset reseptit ihan suu sanallisesti tai toisilta matkien. Nyt aion perehtyä laajemmin makuihin tutustuessani uuteen ihanaan keittokirjaani.
Olen pessyt pyykkiä. Silittänyt koulutakkeja. Päällystänyt koulukirjoja. Kaivanut varvastossuja siistimpiä jalkineita esille. Sekä pessyt uudet eväsboxit. Se olisi arki kohta ovella pitkän kesäloman jälkeen.
Nyt kun on viikonlopun herkutellut oikein olan takaa niin voi taas jatkaa paastoamista. Vaikka Ramadan kuukausi loppuikin niin nyt pitää korvata mahdollisest menetetyt paastopäivät (matkustelun, sairastelun tai kuukautisten takia paastoamatta jääneet päivät.) Lisäksi tässä kuussa on hyvä paastota kuusi vapaaehtoista päivää joiden arvo on sama kuin paastoaisi vuoden. Onneksi ilmat vähän hellittivät. Kolmekymmentä plussaa tuntuu neljänkympin jälkeen jopa vilpoisalta.
