Joko näyttää tutummalta? Joku tykkää ostaa lihan tiskistä tietämättä miten se on elänyt, mitä se on syönyt, miten sitä on kohdeltu tai miten se on teurastettu ja käsitelty sekä kuljetettu sen jälkeen. Me tykätään ostaa liha elävänä tutulta kasvattajalta, jolloin tiedämme mitä se on syönyt ja missä olosuhteissa elänyt. Hankimme ammattiteurastajan, joka tekee työn nopeasti ja siististi eikä eläin joudu kärsimään. Sen jälkeen käsittelemme ja valmistamme lihan itse. Joidenkin mielestä se on kamalaa, meidän mielestä paras tapa.

Osa lihoista lahjoitettiin köyhiin perheisiin, osa grillattiin heti, osasta tehtiin lihapataa, loput pakastettiin. Kaikki osat käytetään suolistosta päähän asti.

Sitten kakuteltiin ja syötiin suomiherkkuja. Oikein onnistunut päivä lähimmäisten parissa. Ja lapsillakin oli hirmu mukavaa eikä kukaan parkunut lampaan perään vaan oli kuulemma todella maukasta lihaa.

Meille sattui tosi hauska ja persoonallinen lammas tänä vuonna. Ollaan naurettu ihan katketakseen sen toilailuille, rapsuteltu korvan takaa, taputeltu, paijattu, pussailtu, leikitty, valokuvailtu 111 otosta edestä ja takaa, ruokittu, taluteltu, juotettu ja lakaistu valtava määrä papanoita pitkin pihaa. Lapset nimesivät sen jonkun kuuluisan jalkapalloilijan mukaan mutta en enää muista mikä se oli. Ei Ronaldino mutta sinne päin. Vekkuli tapaus.

Kierreltiin ystäväperheen mukana useampi lampaanmyyntipaikka.

Minä en niistä ymmärrä mitään. Mutta opin paljon.

Niitä pitää taputella, nostaa syliin kokeillen painoa, tsekkaa hampaat ja koivet.

Pitää myös osata tinkiä hinnasta.

Joku myi vain yhtä tai kahta lammasta. Jollain oli montakymmentä päätä tarjolla. Oli valkoisia, ruskeita, mustia, sekavärisiä, sarvilla, ilman sarvia, hännällisiä, hännättömiä. Jotkut määki kauhean kovaa ja toiset ei ollenkaan. Ainut mitä ymmärsin oli kuka oli suloinen ja kuka ei. Me ostettiin vakkaripaikasta aika suloinen sarvellinen punaruskea yksilö mikä maksoi 110€. Nyt se nukkuu autotallissa mutta päivällä pääsee pihalle. Kuvaan häntä sitten päivän valossa.

En ole ehtinyt käydä kuvailemassa lampaita eikä meille ole vielä omaa ostettu. Mutta ensimmäinen lapsen tekemä ´id kortti kotiutui tänään. Ne ovat joka vuosi niin ihania!
Tämä viikko on silkkaa lammasta. Lähes jokaisen talon portin pielessä on määkijä. Tänään näin lampaan parilla parvekkeellakin. Yöksi ne laitetaan autotalliin ja jopa sisälle taloon ettei voro vie yöllä pihasta..
Lammaskauppa käy kuumana kuin kuusikauppa suomessa joulukuussa. Myyntipisteitä on joka puolella ja ruokakauppojenkin yhteydessä parkkiksilla. Hinnat ovat 100-200 euroa per määkijä. Kysytyin asia tällä hetkellä on "joko teillä se on?". Koulussakin kuulemma opettaja päivittäin kyselee joko ostitte. Lapset ulkoiluttavat omiaan talutusnuorassa pitkin katuja ja leikittävät sekä ruokkivat lambeja. Silti kaikille on selvää, että lammas=ruokaa ja se uhrataan koko perheen voimin perjantai aamuna.

Lohtunamia suomesta. Odotettu isompi satsi on viivästynyt mutta eiköhän näillä pärjätä yhdet uhrijuhlat. Ja toki ne pitää maistaa sitä ennen, etteivät ole matkalla piloille menneet :D

laatuaikaa ja lautapelejä
Onneksi olin eilen ahkera ja sain ikkunatkin taas pestyä. Tänään kehtaa katsella ulos kun aurinko taas monen päivän (!) tauon jälkeen paistaa. Hain aamulenkillä salaattiaineksia ja c-vitaaminipalleroita sekä tuoreen patongin. Kotona sairastava esikoinen kun tilasi aamiaiseksi täytetyn patongin ja klementiinejä. Keitin myös yrttiteetä. Kuulemma tekemisen puutetta eli äiti saa pelailla koko päivän lautapelejä. Laatuaikaa kahdestaan.